Seinätasoite on yksi yleisimmistä asbestipitoisista materiaaleista suomalaisissa rakennuksissa. Sitä on käytetty laajalti seinien ja kattojen tasaamiseen ennen maalausta, tapetointia tai laatoitusta. Erityisen riskialtis materiaali se on hionnan ja purun yhteydessä, koska tasoitepöly leviää herkästi ilmaan.
Miksi seinätasoitteessa on asbestia?
Asbestia lisättiin seinätasoitteisiin parantamaan niiden lujuutta, työstettävyyttä ja kuivumisominaisuuksia. Asbestikuidut toimivat tasoitteessa vahvistusmateriaalina ja estivät halkeilua. Tämä oli erityisen toivottua suurten pintojen tasoittamisessa, jossa tasainen ja halkeamaton lopputulos oli tärkeää.
Asbestipitoista seinätasoitetta käytettiin Suomessa laajasti 1950-luvulta 1990-luvun alkuun. Erityisen yleistä se oli 1960-1980-lukujen kerrostaloissa ja julkisissa rakennuksissa, joissa suuria seinäpintoja tasoitettiin tehdasvalmisteisilla tasoitemassoilla.
Seinätasoitteen erityinen riski
Seinätasoite on erityisen vaarallinen asbestilähde, koska sitä joudutaan usein hiomaan tai piikkaamaan remontin yhteydessä. Hionta tuottaa erittäin hienojakoista pölyä, joka leviää nopeasti koko huonetilaan ja ilmanvaihdon kautta myös muihin huoneisiin. Pölyn sisältämät asbestikuidut ovat niin pieniä, ettei niitä voi nähdä paljaalla silmällä.
Jo muutaman minuutin hionta ilman suojatoimia voi tuottaa merkittävän asbestialtistuksen. Tämän vuoksi seinätasoitteen asbestipitoisuuden selvittäminen ennen hiontaa tai purkua on erityisen tärkeää.
Monikerroksiset tasoitteet
Vanhoissa rakennuksissa seiniä on usein tasoitettu useaan kertaan vuosikymmenten aikana. Tämä tarkoittaa, että seinässä voi olla useita tasoitekerroksia päällekkäin, ja jokainen kerros voi olla eri aikakaudelta. Yksi kerros voi sisältää asbestia, toinen ei.
Näytettä otettaessa on tärkeää ottaa kaikki tasoitekerrokset mukaan tai tutkia jokainen kerros erikseen. Jos otat näytteen vain pintakerroksesta, alla oleva asbestipitoinen kerros jää tutkimatta. Syvemmän kerroksen tutkiminen on tärkeää erityisesti silloin, kun seinä puretaan tai hiotaan kantavaan rakenteeseen asti.
Näytteen ottaminen seinätasoitteesta
Seinätasoitteesta näyte otetaan irrottamalla pieni pala tasoitetta seinästä. Käytä taltaa tai puukkoa ja irrota pala varovasti. Yritä saada näytteeseen kaikki tasoitekerrokset, ei vain pintakerrosta. Riittävä näytekoko on noin 2-5 senttimetriä.
Hyvä paikka näytteenottoon on esimerkiksi seinän alareuna, huoneen nurkka tai muu paikka, jossa pieni jälki ei häiritse. Jos seinässä on tapetti tai maali tasoitteen päällä, poista ensin pintakerros ja ota näyte varsinaisesta tasoitteesta.
Missä tasoitetta esiintyy?
Seinätasoitetta on käytetty lähes kaikissa huonetiloissa: olohuoneissa, makuuhuoneissa, keittiöissä, kylpyhuoneissa ja eteistiloissa. Myös kattopinnat on usein tasoitettu. Erityisen todennäköistä asbestipitoinen tasoite on sellaisissa tiloissa, joissa seinäpinnat on tasoitettu tasaisiksi maalausta tai tapetointia varten.
Myös rappukäytävien, kellareiden ja varastotilojen seinissä voi olla asbestipitoista tasoitetta. Käytännössä tasoitetta voi esiintyä missä tahansa tilassa, jossa seinäpintoja on käsitelty ennen vuotta 1994.
Miten edetä?
Jos suunnittelet seinien hiontaa, purkua tai muuta käsittelyä vanhassa rakennuksessa, ota näyte seinätasoitteesta ja lähetä se laboratorioon. Näin saat varmuuden siitä, sisältääkö tasoite asbestia, ja voit toimia turvallisesti. Tutkimatta jättäminen ja hionnan aloittaminen ilman tietoa on suurin yksittäinen asbestialtistumisen riski remonteissa.
Analyysin tuloksen perusteella tiedät, voitko edetä normaalisti vai tarvitsetko asbestipurkuyrityksen apua. Kummassakin tapauksessa tieto on arvokasta ja auttaa suunnittelemaan remontin turvallisesti ja kustannustehokkaasti.