Asbestin käyttö kiellettiin Suomessa vuonna 1994. Kieltoa edelsi käytön vaiheittainen rajoittaminen, ja nyrkkisääntönä pidetään, että ennen vuotta 1994 rakennetuissa tai remontoiduissa rakennuksissa voi olla asbestia. Siksi vanhojen materiaalien asbestipitoisuus kannattaa selvittää ennen remonttia tai purkua.
Mitä asbesti on?
Asbesti on yleisnimitys kuudelle mineraalikuidulle. Ne jaetaan kahteen pääryhmään: serpentiiniasbestiin, johon kuuluu vain krysotiili, ja amfiboliasbesteihin, joita ovat amosiitti, krokidoliitti, antofylliitti, tremoliitti ja aktinoliitti. Krysotiili on historiallisesti ollut ylivoimaisesti yleisin asbestityyppi. Kaikki asbestityypit ovat syöpävaarallisia. Lue lisää sivulta asbestin tyypit.
Rakennusmateriaaleihin asbestia lisättiin muun muassa parantamaan lujuutta ja lämmönkestävyyttä. Ongelma on kuitujen pieni koko: kun materiaali rikkoutuu, kuidut voivat kulkeutua hengitysilman mukana keuhkoihin. Asbestille altistuminen voi aiheuttaa vakavia sairauksia, kuten asbestoosia, keuhkosyöpää ja mesotelioomaa. Sairaudet ilmenevät yleensä vasta pitkän ajan kuluttua altistumisesta.
Milloin asbestin käyttö Suomessa kiellettiin?
Asbestin käyttöä rajoitettiin Suomessa vähitellen, ja vuonna 1994 käyttö kiellettiin. Rajoitusten ja kiellon taustalla olivat asbestin terveyshaitat. Asbestikielto koski uusien asbestipitoisten materiaalien käyttöä. Se ei velvoittanut poistamaan rakennuksissa jo olevia asbestimateriaaleja, joten niitä on edelleen monissa taloissa, asunnoissa ja muissa rakennuksissa.
Tästä syntyy raja, jota käytetään käytännössä yhä: jos rakennus on rakennettu tai sitä on remontoitu ennen vuotta 1994, sen materiaaleissa voi olla asbestia. Myös uudemmissa rakennuksissa voi olla asbestia, jos vanhoja materiaaleja on jätetty rakenteisiin remontin yhteydessä.
Mihin aikaan asbestia käytettiin eniten?
Asbestia käytettiin suomalaisessa rakentamisessa laajasti 1920-luvulta aina 1990-luvun alkuun. Erityisesti 1960–1980-lukujen rakennuksissa asbestia esiintyy monissa eri materiaaleissa. Tyypillisiä kohteita ovat:
- laattaliimat ja saumauslaastit kylpyhuoneissa ja keittiöissä,
- seinä- ja kattotasoitteet,
- muovimatot, vinyylilaatat ja niiden liimat,
- putkieristeet,
- asbestisementtilevyt, kuten eterniittilevyt,
- ilmanvaihtokanavien eristeet ja tiivisteet.
Materiaalit ovat usein kerroksittain: sama seinä tai lattia on voitu pinnoittaa useaan kertaan eri vuosikymmeninä. Tarkemman listan löydät artikkelista missä asbestia voi olla.
Tarkoittaako vanha talo aina asbestia?
Ei tarkoita. Vaikka ennen vuotta 1994 rakennetussa talossa voi olla asbestia, kaikki sen ajan materiaalit eivät sisällä sitä. Saman näköinen liima tai tasoite voi olla asbestipitoinen yhdessä kohteessa ja puhdas toisessa.
Myös remonttihistoria vaikuttaa. Esimerkiksi 1970-luvun talon kylpyhuone on voitu uusia 2000-luvulla, jolloin sen pinnat ovat kiellon jälkeiseltä ajalta. Toisaalta uusien pintojen alla voi olla vanhoja kerroksia, kuten tasoitetta tai liimaa, jotka on jätetty paikalleen. Siksi jokainen purettava kerros kannattaa arvioida erikseen.
Miksi vuodella 1994 on yhä merkitystä?
Ehjä asbestimateriaali ei aiheuta vaaraa normaalissa asumisessa, koska kuidut ovat sitoutuneet materiaaliin. Riski syntyy, kun materiaalia puretaan, porataan, hiotaan tai rikotaan. Juuri näin tapahtuu remonteissa, ja remontit kohdistuvat usein vanhoihin rakennuksiin, joissa asbestia voi olla.
Siksi lainsäädäntö edellyttää, että asbestin esiintyminen selvitetään ennen purkutöitä ennen vuotta 1994 rakennetuissa kohteissa. Keskeisiä säädöksiä ovat laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (684/2015) ja valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015). Selvitysvelvollisuus koskee myös pieniä kotiremontteja, joissa puretaan vanhoja materiaaleja. Vaatimukset tiukentuvat edelleen, sillä EU:n asbestialtistusdirektiivi (EU) 2023/2668 edellyttää jäsenvaltioilta lainsäädännön päivittämistä vuoteen 2026 mennessä. Lue lisää artikkelista asbesti ja lainsäädäntö Suomessa.
Vuosiluku on kuitenkin vain suuntaa antava. Se kertoo, milloin asbestia on syytä epäillä, mutta ei sitä, sisältääkö juuri sinun laattaliimasi tai tasoitteesi asbestia. Purettavat materiaalit kannattaa siksi selvittää jo remontin suunnitteluvaiheessa, jotta aikataulu ja kustannukset eivät yllätä.
Miten tiedät, onko talossasi asbestia?
Asbestia ei voi tunnistaa paljaalla silmällä, hajusta tai materiaalin tuntumasta. Rakennusvuosi kertoo, onko asbestia syytä epäillä, mutta varmuuden antaa vain laboratorioanalyysi. Jos rakennusvuosi ei ole tiedossa, sen voi yleensä selvittää esimerkiksi isännöitsijältä, rakennuksen asiakirjoista tai kunnan rakennusvalvonnasta.
- Selvitä rakennusvuosi ja aiempien remonttien ajankohdat.
- Tunnista materiaalit, joihin remontti kohdistuu. Jos ne ovat ajalta ennen vuotta 1994, tutki ne.
- Ota pieni näyte suojautuen näytteenotto-ohjeen mukaan. Monikerroksisesta rakenteesta ota kaikki kerrokset mukaan.
- Lähetä näyte laboratorioon ja odota tulosta ennen purkutöiden aloittamista.
Jos tulos on positiivinen, älä pura materiaalia itse. Asbestipitoisen materiaalin purku on luvanvaraista työtä, jonka saa tehdä vain asbestipurkutyöhön oikeutettu yritys. Jos materiaali on ehjä eikä remontti ole ajankohtainen, sen voi yleensä jättää paikalleen. Negatiivinen tulos taas tarkoittaa, että materiaalia voi käsitellä tavalliseen tapaan. Laajassa remontissa, jossa purettavia materiaaleja on paljon, tarvitaan yleensä asbestikartoitus, jossa mahdolliset asbestimateriaalit käydään läpi järjestelmällisesti.
Onelab analysoi näytteet JEOL SEM-EDS elektronimikroskoopilla, joka tunnistaa kaikki kuusi asbestityyppiä. Analyysi maksaa 39,90 € + alv per näyte. Sama hinta koskee 1–100 näytteen tilauksia, ja yli 100 näytteen projekteissa hinta on neuvoteltavissa. Tulos lähetetään sähköpostiin tyypillisesti samana päivänä, kun näyte saapuu laboratorioon. Postikulut eivät sisälly hintaan. Voit tilata analyysin verkossa ja lähettää näytteen postitse.