Asbestia käytettiin suomalaisessa rakentamisessa laajasti 1920-luvulta aina vuoden 1994 kieltoon asti. Suomi myös louhi omaa asbestia: Paakkilan antofylliittikaivos Tuusniemellä toimi vuosina 1918–1975, ja sen kuitu päätyi pääosin kotimaisiin rakennustuotteisiin. Tuontikrysotiilin ja kotimaisen antofylliitin ansiosta asbestia on vanhoissa rakennuksissa hyvin monenlaisissa materiaaleissa, ja siksi sitä etsitään yhä ennen remontteja.
Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi asbestista tuli niin suosittu rakennusaine, mikä merkitys Paakkilan kaivoksella oli, miten asbestin käyttö muuttui vuosikymmenten aikana ja miten talon oma rakennus- ja remonttihistoria auttaa arvioimaan, mistä asbestia kannattaa etsiä.
Miksi asbestista tuli niin suosittu?
Asbestikuidut ovat lujia, palamattomia ja kestävät hyvin lämpöä ja kemikaaleja. Kuitua oli helppo sekoittaa sementtiin, tasoitteisiin, liimoihin ja muoviin, ja se paransi tuotteiden lujuutta ja lämmönkestävyyttä. Sana asbesti tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa sammumatonta. Kun kuituja vielä saatiin kotimaasta, asbestista tuli Suomessa arkinen raaka-aine, jota käytettiin niin omakotitaloissa kuin teollisuudessa.
Paakkila: Suomen oma asbestikaivos
Paakkilan kaivos Tuusniemellä oli aikanaan maailman suurin antofylliittikaivos. Sieltä louhittu antofylliittiasbesti käytettiin pääasiassa kotimaisessa rakennusteollisuudessa. Tästä syystä vanhoissa suomalaisissa seinätasoitteissa asbesti on usein nimenomaan antofylliittiä, kun muualla maailmassa yleisin asbestityyppi oli krysotiili. Kaivoksen tuotanto loppui vuonna 1975.
Antofylliitti kuuluu amfiboliasbesteihin, ja se on muiden asbestityyppien tavoin syöpävaarallinen. Lue lisää sivulta antofylliitti ja artikkelista asbesti luonnossa, jossa kerrotaan, miten asbesti syntyy kallioperässä.
Tuontiasbesti ja asbestisementti
Kotimaisen antofylliitin rinnalla Suomeen tuotiin krysotiilia eli valkoista asbestia, pääasiassa Kanadasta ja Neuvostoliitosta. Krysotiilia käytettiin erityisesti asbestisementtituotteissa, kuten katto- ja julkisivulevyissä, joita kutsutaan arkikielessä mineriitti- tai eterniittilevyiksi. Krysotiili on Suomessa yleisin asbestityyppi vanhoissa rakennuksissa. Asbestisementistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa asbestisementti ja mineriittilevy.
Asbestin käyttö vuosikymmenittäin
Alla oleva jako on suuntaa antava. Sama materiaali saattoi olla käytössä pitkään, ja rakennuksessa voi olla kerroksia monelta eri vuosikymmeneltä.
1920–1940-luku: lämpö ja palo
Ensimmäiset suomalaiset asbestituotteet olivat asbestipahveja sekä eristysmassoja ja -lankoja, joita käytettiin siellä, missä tarvittiin lämmön- ja palonkestoa. Asbestisementtisiä seinä- ja kattolevyjä alettiin valmistaa 1920-luvun lopulla, ja 1930-luvulla asbestia käytettiin myös kattohuovissa, tasoitteissa ja vedeneristeissä.
Sotien jälkeen: jälleenrakennus
Jälleenrakennuskauden rintamamiestalot rakennettiin pääosin puusta, joten niiden alkuperäisissä rakenteissa asbestia on yleensä vähän. Asbesti tuli näihin taloihin tavallisesti myöhempien remonttien mukana. Aiheesta lisää artikkelissa asbesti rintamamiestalossa.
1950-luvulta alkaen: uudet pinnat ja liimat
1900-luvun puolivälistä alkaen asbestia lisättiin yhä useampiin pinnoitteisiin ja liimoihin. Laattaliimat, lattiamassat, muovimatot, vinyylilaatat ja niiden liimat ovat tyypillisiä tämän ajan asbestimateriaaleja, ja asbestipitoisia lattiamateriaaleja valmistettiin ja asennettiin vielä 1980-luvulla.
1960–1980-luku: rakentamisen kiivain aika
1960- ja 1970-luvuilla Suomessa rakennettiin paljon, ja näiden vuosikymmenten rakennuksissa asbestia esiintyy monissa eri materiaaleissa samanaikaisesti. Antofylliittiä sisältäviä seinätasoitteita käytettiin ainakin 1960- ja 1970-luvuilla. Teollisuus- ja julkisissa rakennuksissa käytettiin myös ruiskutettuja eristeitä ja palonsuojauksia, joissa kuituna oli pääasiassa krokidoliittia eli sinistä asbestia ja jonkin verran amosiittia eli ruskeaa asbestia. Kaiken kaikkiaan krokidoliittia ja amosiittia käytettiin Suomessa selvästi vähemmän kuin krysotiilia ja antofylliittiä.
1990-luvun alku: käytön loppu
Asbestin käyttöä rajoitettiin vähitellen, ja vuonna 1994 se kiellettiin. Kiellon taustasta ja siitä, mitä vuosiluku tarkoittaa remontoijalle, kerrotaan artikkelissa milloin asbesti kiellettiin Suomessa.
Kiellon jälkeen: asbestin perintö rakennuksissa
Kielto koski uusien asbestipitoisten tuotteiden käyttöä, eikä rakennuksissa jo olevia materiaaleja tarvinnut poistaa. Siksi asbestin historia ei ole Suomessa ohi. Vanhat materiaalit ovat edelleen seinissä, lattioissa ja eristeissä, ja ne tulevat vastaan, kun rakennuksia korjataan tai puretaan.
Myös terveysvaikutukset näkyvät viiveellä, koska asbestisairaudet ilmenevät yleensä vasta pitkän ajan kuluttua altistumisesta. Nykyinen sääntely keskittyykin siihen, että asbestin esiintyminen selvitetään ennen purkutöitä ja purku tehdään turvallisesti. Keskeisiä säädöksiä ovat laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (684/2015) ja valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015). EU:n asbestialtistusdirektiivi (EU) 2023/2668 tiukentaa vaatimuksia edelleen, mistä kerrotaan sivulla asbesti 2026 lakimuutos. Yhteenveto säädöksistä on artikkelissa asbesti ja lainsäädäntö Suomessa.
Miten talon historia auttaa asbestin etsimisessä?
Kun tiedät, milloin talo on rakennettu ja milloin sitä on remontoitu, voit arvioida, mitkä kerrokset ovat ajalta ennen vuotta 1994. Historia kertoo, mistä asbestia kannattaa etsiä, mutta vain näyte kertoo, onko sitä juuri sinun materiaalissasi.
- Selvitä rakennusvuosi esimerkiksi rakennuksen asiakirjoista, isännöitsijältä tai kunnan rakennusvalvonnasta.
- Kokoa tiedot aiemmista remonteista: milloin kylpyhuone, keittiö, lattiat ja julkisivu on uusittu.
- Tunnista, mihin materiaaleihin ja kerroksiin tuleva remontti kohdistuu. Uuden pinnan alla voi olla vanha liima tai tasoite.
- Ota näyte jokaisesta ennen vuotta 1994 asennetusta materiaalista, jota aiot hioa, porata tai purkaa. Käytä kertakäyttökäsineitä ja vähintään FFP3-luokan hengityssuojainta, kostuta kohta, irrota noin 2–5 senttimetrin pala kaikkien kerrosten läpi, pakkaa se kahteen pussiin ja merkitse, peitä kohta teipillä ja pyyhi alue kostealla liinalla.
- Lähetä näytteet laboratorioon ja odota tulosta ennen purkutöiden aloittamista.
Tarkemmat ohjeet ovat artikkelissa miten asbestinäyte otetaan. Onelab analysoi näytteet JEOL SEM-EDS elektronimikroskoopilla, joka tunnistaa kaikki kuusi asbestityyppiä, myös Suomelle tyypillisen antofylliitin. Tulos lähetetään sähköpostilla tyypillisesti näytteen saapumispäivänä. Jos asbestia havaitaan, purkutyön tekee asbestipurkutyöhön valtuutettu yritys. Laajoissa hankkeissa kohteessa tehtävän asbestikartoituksen hoitaa sisarbrändimme AsbestiPro.
Paljonko asbestianalyysi maksaa?
Analyysi maksaa 39,90 € + alv per näyte, ja hinta on sama 1–100 näytteelle. Yli 100 näytteen tilauksista voidaan sopia erikseen. Postikulut eivät sisälly hintaan. Voit tilata analyysin verkossa ja lähettää näytteet postitse laboratorioon.