Asbesti on luonnossa syntyvä mineraali. Se muodostuu kallioperässä tietyissä kivilajeissa, kun kivi muuttuu lämmön, paineen ja veden vaikutuksesta ja osa mineraaleista kiteytyy ohuiksi kuiduiksi. Rakennuksiin asbesti päätyi, kun näitä kuituesiintymiä louhittiin kaivoksista ja kuitua sekoitettiin tasoitteisiin, liimoihin, levyihin ja eristeisiin. Kodeissa asbesti tulee siis vastaan lähes aina valmistetuissa rakennustuotteissa, ei luonnonkivessä.
Tässä artikkelissa kerrotaan, millaisissa kivilajeissa asbestia syntyy, missä sitä on louhittu, miten Suomen kallioperä liittyy asiaan ja mitä luonnon asbesti tarkoittaa tavallisen talon asukkaalle tai remontoijalle.
Miten asbesti syntyy luonnossa?
Asbesti ei ole yksi aine, vaan yhteisnimitys kuudelle silikaattimineraalille, jotka voivat kiteytyä kuitumaiseen muotoon. Kuituuntuminen vaatii erityiset olosuhteet. Tyypillisesti se tapahtuu, kun kivilaji muuttuu syvällä maankuoressa kuumuuden, paineen ja kiertävien liuosten vaikutuksesta. Kuidut kasvavat usein kallion rakoihin ja suoniin, joista ne voidaan irrottaa nippuina.
- Serpentiiniasbesti eli krysotiili syntyy serpentiniitissä, joka on magnesiumrikkaasta kivestä muuttunut kivilaji. Krysotiilin kuidut ovat kiertyneitä ja taipuisia.
- Amfiboliasbestit eli amosiitti, krokidoliitti, antofylliitti, tremoliitti ja aktinoliitti syntyvät muuttuneissa kivilajeissa, ja niiden kuidut ovat suoria ja jäykkiä.
Ryhmien eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa serpentiini- ja amfiboliasbesti, ja kuidun määritelmästä artikkelissa asbestikuitu.
Sama mineraali voi olla kuitua tai tavallista kiveä
Useimmat asbestimineraalit esiintyvät luonnossa myös ei-kuitumaisina. Esimerkiksi tremoliitti, aktinoliitti ja antofylliitti ovat monissa kivilajeissa tavallisia mineraaleja, ja useimmiten ne ovat kiteinä eivätkä kuituina. Asbestiksi mineraali luetaan vasta, kun se on kiteytynyt ohuiksi kuiduiksi. Siksi kiven tai mineraalin nimi ei yksin kerro, onko kyse asbestista.
Missä asbestia on louhittu?
Kaupallisesti merkittäviä asbestiesiintymiä on vain harvoissa paikoissa, ja maailman tuotanto keskittyi muutamiin maihin. Krysotiili on ollut ylivoimaisesti yleisin louhittu asbestityyppi. Suomeen krysotiilia tuotiin pääasiassa Kanadasta ja Neuvostoliitosta, ja sitä käytettiin esimerkiksi asbestisementtilevyissä. Amosiittia louhittiin pääasiassa Etelä-Afrikassa ja krokidoliittia Etelä-Afrikassa ja Länsi-Australiassa.
Tremoliittia ja aktinoliittia ei yleensä louhittu asbestina. Ne päätyivät tuotteisiin lähinnä epäpuhtautena muiden mineraalien mukana, esimerkiksi krysotiilissa, vermikuliitissa tai talkissa, koska ne esiintyvät luonnossa samoissa kivissä.
Asbesti Suomen kallioperässä
Suomi on asbestin historiassa poikkeuksellinen maa, koska täällä louhittiin omaa asbestia. Paakkilan kaivos Tuusniemellä tuotti antofylliittiä vuosina 1918–1975, ja se oli aikanaan maailman suurin antofylliittikaivos. Louhittu kuitu käytettiin pääosin kotimaisessa rakennusteollisuudessa. Siksi vanhoissa suomalaisissa tasoitteissa asbesti on usein nimenomaan antofylliittiä eikä krysotiilia. Lue lisää sivulta antofylliitti ja artikkelista asbestin historia Suomessa.
Paakkilan lisäksi Suomen kallioperässä on paikoin kivilajeja, joissa asbestimineraaleja voi esiintyä luonnostaan. Ehjässä kalliossa kuidut pysyvät kiven sisällä. Asia tulee merkitykselliseksi silloin, kun tällaista kiveä louhitaan, murskataan tai porataan, koska kuituja voi silloin vapautua pölyn mukana. Siksi luonnon asbesti huomioidaan esimerkiksi kiviaineksen tuotannossa ja kaivostoiminnassa.
Onko luonnon asbesti vaaraksi kotona?
Tavallisessa asumisessa luonnon asbesti ei yleensä ole se asia, josta kannattaa huolehtia. Kodin asbestiriski liittyy lähes aina vanhoihin rakennustuotteisiin, joihin kuitua on lisätty tarkoituksella: tasoitteisiin, laatta- ja mattoliimoihin, asbestisementtilevyihin, putkieristeisiin ja vinyylilaattoihin. Näistä kerrotaan artikkelissa missä asbestia voi olla.
Terveysriski on sama riippumatta siitä, mistä kuitu on peräisin. Kaikki asbestityypit ovat syöpävaarallisia, ja vaara syntyy, kun kuituja pääsee hengitysilmaan. Ehjä materiaali tai ehjä kivi ei levitä kuituja. Jos olet huolissasi mahdollisesta altistumisesta, keskustele lääkärin tai työterveyshuollon kanssa.
Miten laboratorio erottaa asbestin muista kuiduista?
Koska sama mineraali voi olla kuitua tai tavallista kiveä ja luonnossa on myös monia muita kuitumaisia mineraaleja, asbestia ei voi tunnistaa ulkonäöstä. Onelab tutkii näytteet JEOL SEM-EDS elektronimikroskoopilla ISO 22262-1 -standardin mukaisesti. Mikroskooppikuvasta nähdään kuidun muoto, ja alkuaineanalyysi kertoo sen kemiallisen koostumuksen. Yhdessä nämä erottavat kuusi asbestimineraalia toisistaan ja muista kuiduista, kuten lasi- ja kivivillasta.
Mitä tehdä, jos epäilet asbestia kotisi materiaalissa?
Jos remontti kohdistuu materiaaliin, joka on asennettu ennen vuotta 1994, tutki se ennen kuin sitä hiotaan, porataan tai puretaan. Näytteen voi ottaa itse:
- Käytä kertakäyttökäsineitä ja vähintään FFP3-luokan hengityssuojainta.
- Kostuta näytekohta suihkepullolla, jotta pölyä syntyy mahdollisimman vähän.
- Irrota noin 2–5 senttimetrin pala niin, että kaikki kerrokset tulevat mukaan alustaan asti.
- Laita pala minigrip-pussiin, sulje se ja pakkaa vielä toiseen pussiin.
- Merkitse pussiin näytteen paikka ja materiaali.
- Peitä näytekohta teipillä ja pyyhi alue kostealla liinalla.
Tarkemmat ohjeet löydät artikkelista miten asbestinäyte otetaan. Tulos lähetetään sähköpostilla tyypillisesti näytteen saapumispäivänä. Jos asbestia havaitaan, purkutyön tekee asbestipurkutyöhön valtuutettu yritys.
Paljonko asbestianalyysi maksaa?
Analyysi maksaa 39,90 € + alv per näyte, ja hinta on sama 1–100 näytteelle. Yli 100 näytteen tilauksista voidaan sopia erikseen. Postikulut eivät sisälly hintaan. Voit tilata analyysin verkossa ja lähettää näytteen postitse laboratorioon.