Asbesti jaetaan kahteen mineraaliryhmään: serpentiiniin ja amfiboleihin. Serpentiiniryhmän ainoa asbestimineraali on krysotiili eli valkoinen asbesti, jonka kuidut ovat kiharia ja taipuisia. Amfiboliasbesteja on viisi: amosiitti, krokidoliitti, antofylliitti, tremoliitti ja aktinoliitti, ja niiden kuidut ovat suoria ja jäykkiä. Ryhmät eroavat kiderakenteeltaan ja kemialliselta koostumukseltaan, mutta kaikki kuusi asbestityyppiä ovat syöpävaarallisia, ja niitä käsitellään Suomessa samalla tavalla asbestina.
Tässä artikkelissa keskitytään ryhmien väliseen eroon: mitä nimet tarkoittavat, miksi krysotiilin ja amfibolien kuidut näyttävät erilaisilta, miksi kaikki serpentiinit ja amfibolit eivät ole asbestia ja mitä ryhmä tarkoittaa analyysituloksessa. Kunkin asbestityypin ominaisuudet ja käyttökohteet löytyvät sivulta asbestin tyypit.
Mitä serpentiini ja amfiboli tarkoittavat?
Serpentiini ja amfiboli ovat laajoja silikaattimineraalien ryhmiä, eivät sinänsä asbestin lajeja. Kumpaankin ryhmään kuuluu useita mineraaleja, ja vain osa niistä esiintyy luonnossa kuitumaisena eli asbestina. Asbesti on siis kaupallinen ja säädöksissä käytetty nimitys kuudelle mineraalille silloin, kun ne ovat kiteytyneet kuiduiksi. Mitä kuitumaisuus tarkoittaa, kerrotaan artikkelissa asbestikuitu.
Serpentiiniryhmä
Serpentiinit ovat magnesiumpitoisia silikaatteja, jotka syntyvät, kun magnesiumrikas kivilaji muuttuu veden vaikutuksesta. Ryhmän yleisimmät mineraalit, antigoriitti ja litsardiitti, eivät ole kuitumaisia. Kuitumaisena kiteytynyt serpentiini on krysotiili, ja se on ryhmän ainoa asbestimineraali.
Amfiboliryhmä
Amfibolit ovat suuri mineraaliryhmä, jota tavataan monissa kivilajeissa. Useimmat amfibolit, kuten tavallinen sarvivälke, esiintyvät kivessä ei-kuitumaisina kiteinä. Viidestä amfiboliasbestista kaksi tunnetaan kauppanimillään: amosiitti on kuitumaista gruneriittia ja krokidoliitti kuitumaista riebeckiittiä. Antofylliitti, tremoliitti ja aktinoliitti ovat mineraalinimiä, joita käytetään sekä kuitumaisesta että ei-kuitumaisesta muodosta.
Miksi krysotiilin ja amfibolien kuidut ovat erilaisia?
Ero johtuu kiderakenteesta, eli siitä, miten atomit ovat järjestäytyneet mineraalin sisällä.
Krysotiili: kerroksista kiertyneitä putkia
Krysotiilin kiderakenne koostuu ohuista kerroksista, jotka eivät asetu täysin tasaisesti päällekkäin vaan kiertyvät rullalle. Tuloksena on ontto, putkimainen fibrilli. Kimppuina krysotiilikuidut ovat pehmeitä, taipuisia ja usein kiharia, ja niitä pystyttiin jopa kehräämään ja kutomaan tekstiileiksi.
Amfibolit: ketjurakenteesta suoria neuloja
Amfibolien kiderakenne perustuu kaksoisketjuihin, jotka kulkevat kiteen pituussuunnassa. Kide lohkeaa ketjujen suuntaisesti, ja kuidut ovat suoria, jäykkiä ja neulamaisia. Kimpuista irtoaa suoria kuituja, jotka voivat olla hyvin ohuita.
Kemiallinen ero
Krysotiili on magnesiumsilikaattia. Amfiboliasbestien koostumus vaihtelee tyypistä toiseen:
- Antofylliitti: magnesiumia ja rautaa
- Tremoliitti: kalsiumia ja magnesiumia
- Aktinoliitti: kalsiumia, magnesiumia ja rautaa
- Amosiitti: runsaasti rautaa sekä magnesiumia
- Krokidoliitti: natriumia ja rautaa
Juuri nämä alkuaine-erot ovat se, minkä perusteella laboratorio pystyy erottamaan asbestityypit toisistaan.
Onko ryhmällä merkitystä terveysriskin kannalta?
Amfibolikuitujen on todettu säilyvän keuhkoissa pidempään kuin krysotiilikuitujen, ja erityisesti mesoteliooman riskiä pidetään amfiboliasbesteilla suurempana kuin krysotiililla. Ero ei kuitenkaan tee krysotiilista turvallista. Kaikki kuusi asbestityyppiä ovat syöpävaarallisia, ja Suomessa asbestityötä koskevat vaatimukset ovat samat asbestityypistä riippumatta. Terveysvaikutuksista kerrotaan artikkelissa asbestialtistumisen oireet. Jos olet huolissasi altistumisesta, keskustele lääkärin tai työterveyshuollon kanssa.
Serpentiini ja amfiboli suomalaisissa rakennuksissa
Krysotiili on yleisin asbestityyppi suomalaisissa rakennusmateriaaleissa. Sitä on käytetty esimerkiksi asbestisementissä, vinyylilaatoissa, liimoissa ja kattohuovissa. Amfiboleista Suomessa erityinen on antofylliitti: Paakkilan kaivos Tuusniemellä tuotti antofylliittiasbestia kotimaiselle rakennusteollisuudelle, ja vanhoissa suomalaisissa tasoitteissa on usein nimenomaan antofylliittiä. Amosiittia ja krokidoliittia on käytetty etenkin ruiskutetuissa eristeissä ja palonsuojauksissa sekä teollisuuden eristyksissä. Tremoliitti ja aktinoliitti eivät olleet merkittäviä kauppatuotteita, mutta niitä voi esiintyä muiden mineraalien epäpuhtautena.
Materiaalin tyypistä ei voi päätellä, kumpaa ryhmää siinä on, ja samassa näytteessä voi olla useampaa asbestityyppiä. Suomen asbestihistoriasta kerrotaan artikkelissa asbestin historia Suomessa ja luonnon esiintymistä artikkelissa asbesti luonnossa.
Miksi ei-kuitumainen muoto on tärkeä ero?
Koska samat mineraalit voivat esiintyä kivessä myös ei-kuitumaisina, murskattu kiviaines tai kivipöly voi sisältää esimerkiksi tremoliitin, aktinoliitin tai antofylliitin kappaleita, jotka eivät ole asbestikuituja. Mineraalin nimi ei siis yksin kerro, onko kyse asbestista. Laboratoriossa ratkaisevat sekä hiukkasen muoto että sen kemiallinen koostumus.
Miten laboratorio erottaa serpentiinin ja amfibolit?
Onelab tutkii näytteet JEOL SEM-EDS elektronimikroskoopilla ISO 22262-1 -standardin mukaisesti. Tunnistus perustuu kahteen asiaan:
- Muoto: elektronimikroskoopin kuvassa näkyy, ovatko kuidut kiharia ja taipuisia kimppuja vai suoria, jäykkiä neuloja, ja täyttävätkö ne kuidun mittasuhteet.
- Koostumus: alkuaineanalyysi (EDS) mittaa kuidun magnesium-, pii-, rauta-, kalsium- ja natriumpitoisuudet. Niiden suhteista nähdään, onko kuitu krysotiilia vai jokin viidestä amfiboliasbestista.
Menetelmien eroja verrataan artikkelissa asbestin analyysimenetelmät.
Mitä ryhmä tarkoittaa tuloksessa?
Tulos lähetetään sähköpostilla tyypillisesti näytteen saapumispäivänä, ja siinä kerrotaan, havaittiinko näytteessä asbestia ja mitä asbestityyppiä. Tyypistä näkyy samalla, kumpaan ryhmään löydös kuuluu.
- Krysotiilia havaittu: materiaali on asbestipitoista. Purku ja työstäminen suunnitellaan asbestityönä.
- Amfiboliasbestia havaittu: toimenpiteet ovat samat. Purkutyön tekee asbestipurkutyöhön valtuutettu yritys.
- Asbestia ei havaittu: tulos koskee näytteenottokohtaa ja samanlaista materiaalia. Muut materiaalit tutkitaan erikseen.
Käytännön jatkotoimet eivät siis riipu siitä, onko löydös serpentiiniä vai amfibolia. Seuraavista askelista kerrotaan artikkelissa positiivinen asbestitulos, ja näytteen ottamisesta artikkelissa miten asbestinäyte otetaan.
Paljonko asbestianalyysi maksaa?
Analyysi maksaa 39,90 € + alv per näyte, ja hinta on sama 1–100 näytteelle. Yli 100 näytteen tilauksista voidaan sopia erikseen. Postikulut eivät sisälly hintaan. Voit tilata analyysin verkossa ja lähettää näytteen postitse laboratorioon.